Uusin kuva

20190428_120253

Uusin tarina

  • 1.4.2016 10:37Riekkokauden lopettajaiset Karigasniemellä 31.3.2016Lue lisää »

Tapahtumakalenteri

Lauantai  21.9.2019JUVA KV 2019 - Alueet rauhoitettu
Lauantai  30.11.2019 - Sunnuntai 1.12.2019Erämaja varattu

Ajankohtaista

13.9.2019Sinustako Anttolan rhy:n toiminnanohjaaja?Lue lisää »4.9.2019Pitkälahti-Kuosmala 2019 tuloksetLue lisää »25.8.2019Jäsentenvälisten ampumakilpailujen 2019 tuloksetLue lisää »15.8.2019Rantaonginnan 2019 tuloksetLue lisää »25.7.2019Poimintoja vuoden 2019 kesäkokouksestaLue lisää »14.4.2019Anttolan Rhy:n toimintakalenteri 2019Lue lisää »23.3.2019Vasa-pilkin 2019 tuloksetLue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:271780 kpl

Kevät ja syksy

Keskiviikko 17.12.2014 - Oleksi


Siinä ne kasvavat edelleen,  monia vuosia poistamisentarpeessa olevat kuuset kasvimaan vieressä. Kaikkea muuta tärkeämpää on ollut muka tehtävä. Keväinen auringon takaisin tuleminen saa kuitenkin tekemään ihmeitä.

Niinpä kun pääsiäinen koittaa on komea kasa havuja polttamista vaille valmis. Emännän poika ja lapset ovat kuitenkin innokkaita polttourakkaan. Vain pienet savukiehkurat enää leijailevat nuotionpohjalta, kun kavioiden kopse ja epämääräisiä ääniä alkaa kuulua.

Maisema on muuttunut ja siitä tuleekin ravihevosen normaaliin harjoituslenkkiin muutos. Hokit seis ja tarvitaan apua. Otat vain suitsista kiinni ja vähän talutat. Helpommin sanottu kuin tehty. Siinä vain kaviot kopisevat omien kavioiden ympärillä, mutta onneksi pienestä avusta selvitään.

Enää ei olekkan kuin kahden nokisen trullipojan saunoittaminen. Vilvoittelun aikana jokin heilahtaa lauta taapelin vieressä ja sehän ei jää pojilta huomaamatta. Nyrkinkokoinen rusakonpoika menee pressunalle piiloon. Sille haetaan porkkanaa ja salattia houkutellaan ja maanitellaan havannoidaan että poikasen korvienvälissä on valkealäikkä. Poikanen näkyy vielä seuraavana päivänä.

Kesä kuluu ja grillaus on parhaimillaan. Mikä onkaan tuo grillivieras joka istuu kuistilla parinmetrin päässä. No tietysti laikkupää. Kesän aikana muutamana aamuna syömme aamupalaa yhdessä vain ikkuna välissä. Oli hienoa katsoa kun apila kelpasi ja joskus emännän kukatkin.

Tuli syksykesä ja tein saunaremonttia. Jänisjahti oli alkanut edelisenä päivänä ja olin sekoittanut laattalaastit, kun keittiöstä kuului että nyt se on taas tuossa keittiönikkunan alla. Puolihuolimattomasti kysyin että tehdäänkö paisti. Vastaus oli että no joo. Hain haulikon asekaapista ja latasin. Katsoin vielä ikkunasta, ei ollut laikkua päässä. Totesin vain että se olisi vielä suolistettavakin ja laasti kuivuu. Ase kaappiin ja jatkamaan laatoitusta.

Olihan jotai muutakin tärkeämpää tehtävä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini