Hirvenmetsästys 2025

Aloituslauantaina ei veden pinta jatkanut vajoamistaan, sillä useampi sadealue liikkui alueemme yli kastellen luonnon sekä siellä liikkuneet metsästäjät ja eläimet. Kosteutta emme kuitenkaan hätkähtäneet, ja ensimmäinen kaato tapahtuikin reilu vartti sen jälkeen kun Sara löysäsi aamulla Nestorin Lehessaaressa. Anssi Vesalainen oli mantereen puolella vastassa saaresta poistuvia hirviä ja vasasta tuli kauden aloitussaaliimme. Sunnuntaina Lehessaaresta yksinäinen hirvi puikahti Korvensaaren puolelle ja sinne laitettiin Nita sitä etsimään. Nita löysikin sen sijaan emän ja vasan, jotka pyrkivät Hirssaarta kohti. Nitan isäntä Kari Kurvinen sai ensin vasan pois kuvioista ja myöhemmin iso lehmähirvi kaatui Lehessaaren puolelle Jusu Räsäsen toimesta. Ruhojen kuskaaminen saarista pois on aina oma hommansa, varsinkin kun nyt sattui maalla vetämisellekin normaalia raskaammat osuudet. Vetolevyn ja reippaan porukan avulla homma sujui, hirvet saatiin saarten rantaan veneellä uitettavaksi Lehessalmeen ja siitä peräkärrillä majalle kylmiöön. Avausviikonloppu sujui siis varsin mallikkaasti.

Toisen viikonlopun lauantai oli tuplakaatojen päivä. Hirviseuran uusi jäsen Antti Venäläinen aloitti uransa komeasti onnistumalla saamaan eräksi vasan ja lehmän. Nita oli saanut kuonoonsa käryä näistä eläimistä Metsäsianlouhon lähettyviltä, hirvet osasivat väistellä ensimmäiset passit mutta molempien taival päättyi Antin miehittämän hirvitornin lähettyville. Aiemminkin onni on suosinut hirviseurueen uusia jäseniä heidän ensimmäisenä syksynään jahdissa, mutta on myös heitä joille arpa on suonut hiljaisia passipaikkoja useammankin vuoden ajan. Kaikkien panos on kuitenkin tärkeä, tiimityöskentelyä hirvenmetsästys kuitenkin on. Iltapäivän puolella tuplakaadon sai nimiinsä jo paljon kaatoja aiempina vuosina tehnyt Tero Mulli. Nestorilla oli haukussa tuplavasaporukka Isokankaan metsikössä. Piekäisen Sara yritti päästä haukulle, mutta ei ole helppo rasti saada ampumamahdollisuutta tiheässä metsässä eläinten liikkuessa kuitenkin koko ajan. Saran ansiosta hirvet kuitenkin lähtivät yrittämään passilinjan läpi, äkäiseksi osoittautunut emä sai mennä menojaan mutta vasat jäivät Teron saaliiksi. Sillä välin Sinikka oli keitellyt aivan loistavan hirvisopan majalla ja kylläpä se maistui päivän päätteeksi!

Sunnuntaina Vellun edestä karkkosi Lehessaaressa emä kahden vasan kanssa. VHF:llä tieto tuli myös mantereen puolella Rikun rantapassissa olleen Jari Lampisen tietoon. Hän ottikin rintamasuunnan kohti Lehessaarta ja sieltähän tulikin melkein heti emä ja vasa, eli todennäköisesti saaressa oli ollut enemmänkin hirviä kuin siellä oli ehditty havaita. Vasa kaatui rantatien vierustan lepikkoon ja emä jatkoi yksin kohti Multamäkeä. Tämän jälkeen siirryttiin perinteiseen miesajoon, tai olihan mukana myös kaksi kauniimman sukupuolen edustajaa mukana metsässä reippailemassa. Hovienmäellä 62 tien varressa tiedettiin olevan hirviä, ja halusimme ainakin ajaa ne tiestä kauemmaksi ja koirien käyttö olisi ollut turhan riskialtista, joten jalkavoimin tapahtuva ajo oli paras vaihtoehto. Hirvet siirtyivätkin ajon edeltä Kokkosenlahdentien yli, jossa Leija voitiin laittaa niiden jäljille. Hyvä vasatuotto on ollut tänä vuonna, sillä tälläkin kertaa oli emä kahden vasan kanssa liikkeellä. Toisella vasalla ei ollut mitään mahdollisuutta kun Keijo Lampinen ampuma luoti tavoitti sen kyljen ja Jari Myntti varmisti kaadon viereisestä passista. Saalista oli tullut kahteen päivään kuuden hirven verran ja toinen viikonloppu oli paketissa.

Metsästys ei ole yhtä juhlaa ja hauskoja metsäretkiä. Säät on mitä sattuu ja monesti on myös raakaa työtä ja hikeä. Ja joskus myös jopa tuskaa ja kyyneliä. Nita menehtyi äkillisesti perjantaina 24.10. ja hänen haukku raikaa nyt paremmilla metsästysmailla. Siellä on pehmeimmät kankaat juosta ja suurimmat sarvipäät leikkikavereina, joista täällä voimme vain unta nähdä. Kova pala omistajaperheelle, mutta kosketti syvästi myös koko hirviseuruetta. Olisimme toivoneet Nitan olleen vielä monasti mukana tuottamassa ja jakamassa sykähdyttäviä hetkiä kanssamme, kiitollisena kuitenkin menneestä.

Elämä kuitenkin jatkuu, kuten myös hirvenmetsästys. Kolmas viikonloppu oli kostean harmaa, mainittavia tapahtumia ei paljoa ollut. Virkavalta kävi valvontakäynnillä lauantaina, heillä ei ollut mitään huomauttamista, kuten sopi olettaakin.

Pyhäinpäivänä pidettiin peijaiset ja oli ilahduttavaa, kun tupa täyttyi ihmisistä ja puheensorinasta. Hirvikeitto ja kakkukahvit maistuivat, iso kiitos järjestelyihin osallistuneille. Arpa suosi onnekkaita hirvipaistien ja -säilykkeiden muodossa. Kiitos vieraille käynnistänne ja juhlatunnelman luonnista. Jos mitään esteitä ei ilmene, niin jatkossakin pyrimme pitämään peijaiset pyhäinpäivänä. 

Isänpäiväviikonlopun lauantaina metsässä nähtiin useampi uroshirvi. Sen verran kiirettä sarvipäät pitivät, että nekin saivat jäädä viettämään isänpäivää, joka oli myös hirviporukan vapaapäivä metsästykseltä.

Olemme aina kiinnittäneet huomiota turvallisuuteen metsästyksessä ja aseenkäsittelyssä. Tänä syksynä tuli yhteishankkeena kaikille Anttolan rhy:n jäsenseurojen hirvenmetsästäjille kivääriin turvalippu. Se auttaa varmistamaan aseen olevan lataamaton. Tämä on hyvä lisä aseen turvallisen käytön periaatteisiin. Tapaturma voi sattua ilman asettakin tai sairaskohtaus yllättää. Siksi järjestimme pienimuotoisen ensiapukoulutuksen hirviseurueen kesken, jossa kävimme läpi mm. kiristyssiteen käyttöä ja elvytystä. Kiitos koulutuksen vetäjille Ville, Miika ja Jari!

Marraskuu oli puolivälissä kun passitimme Mäkränmäen ympäristön suunnitelmana saada sieltä uroshirvi saaliiksi. Turusen Markku ehti ilmoittaa olevan passissaan valmiina ja melkein samassa tuli peura omia aikojaan samalle aukolle. Markku sai lämpimikseen suolistaa vasan ja muut passit odottelivat pikku pakkasessa lumenhärmään jäljen jättänyttä hirveä. Piikkisarvinen uroshirvi oli ottanut kuitenkin jo suunnan Mäkränmäestä pois, mutta siitä saatiin hyvä näköhavainto Veskalliossa. Passit siirrettiin motittamaan hirvi ja Metu tuoreelle jäljelle. Antti Venäläinen lisäsi tulokaskauden pistesaldonsa jo kolmeen tappisarven kaadolla. Sunnuntaina oli useampi hyvä paikka saada hirvi nurin, mutta näyttäytyneet eivät olleet sellaisia yksilöitä kuin oli hakusessa.

Lauantaina 22. marraskuuta oli lunta muutama sentti maassa, kun nuori Taika koira suoritti ensimmäisen kunnon hirvihaukun erämajantien ja Rasankyläntien välissä löytäessään sieltä emän ja vasan. Ne kiersivät kauan tulematta esille ja Nestori laitettiin Taikaa auttamaan. Painostus tuotti tulosta ja hirvet saatiin liikkeelle. Lopulta hirvet olivat Kakon Teron edessä, hetken hän jo luuli ettei ampumatilaisuutta tule, mutta kohta vasa olikin avoimessa paikassa ja sen kohtalo oli sinetöity. Sunnuntaina lähdettiin käyttämään viimeistä lupaa ja sarvipää löytyikin tälläkin kertaa erämajantien vierestä, tosin nyt Pukkivuoren puolelta. Nestorin komennossa komea uros kävi erämajantiellä kääntymässä, mutta lopulta Ville Wariksen laukaus Mustakankaan passissa päätti syksyn 2025 hirvenmetsästyksen., joka kesti kaikkiaan 11 päivää.

Hirvenmetsästys on yhteisöllistä ja vastuullista toimintaa, jolla säädellään hirvikantaa, mikä vähentää liikenneonnettomuuksia ja metsätuhoja. Lisäksi saadaan luonnonmukaista riistalihaa, vaikka varsinaiseksi luomuksi sitä ei saisi sanoa. Tätä luonnon anninta osaa arvostaa korkealle, kun on ollut itse sitä hankkimassa ja käsittelemässä. Lihaa ei myöskään tule ylettömyyksiä per henkilö ja kun kaikki kulut lasketaan yhteen, nousee kilohinta melko korkealle. Riista sopiikin hyvin osaksi juhlapöydän ateriaa. Ennenkaikkea on ilo olla mukana hyvässä hirviporukassa, päästä arjesta irti, nauttia luonnosta ja ystävistävien seurasta.

Suurimmat kiitokset kuuluvat maanvuokraajille. Vuokrasopimukset eivät ole pelkkää muodollisuutta, vaan ne kertovat luottamuksesta ja halusta ylläpitää perinteitä, jotka yhdistävät ihmisiä ja vahvistavat paikallista yhteisöä. Kiitämme teitä siitä, että olette mahdollistaneet meille tämän arvokkaan ja hienon harrastuksen. Kiitos!