Hirvenmetsästys 2025

Aloituslauantaina ei veden pinta jatkanut vajoamistaan, sillä useampi sadealue liikkui alueemme yli kastellen luonnon sekä siellä liikkuneet metsästäjät ja eläimet. Kosteutta emme kuitenkaan hätkähtäneet, ja ensimmäinen kaato tapahtuikin reilu vartti sen jälkeen kun Sara löysäsi aamulla Nestorin Lehessaaressa. Anssi Vesalainen oli mantereen puolella vastassa saaresta poistuvia hirviä ja vasasta tuli kauden aloitussaaliimme. Sunnuntaina Lehessaaresta yksinäinen hirvi puikahti Korvensaaren puolelle ja sinne laitettiin Nita sitä etsimään. Nita löysikin sen sijaan emän ja vasan, jotka pyrkivät Hirssaarta kohti. Nitan isäntä Kari Kurvinen sai ensin vasan pois kuvioista ja myöhemmin iso lehmähirvi kaatui Lehessaaren puolelle Jusu Räsäsen toimesta. Ruhojen kuskaaminen saarista pois on aina oma hommansa, varsinkin kun nyt sattui maalla vetämisellekin normaalia raskaammat osuudet. Vetolevyn ja reippaan porukan avulla homma sujui, hirvet saatiin saarten rantaan veneellä uitettavaksi Lehessalmeen ja siitä peräkärrillä majalle kylmiöön. Avausviikonloppu sujui siis varsin mallikkaasti.

Toisen viikonlopun lauantai oli tuplakaatojen päivä. Hirviseuran uusi jäsen Antti Venäläinen aloitti uransa komeasti onnistumalla saamaan eräksi vasan ja lehmän. Nita oli saanut kuonoonsa käryä näistä eläimistä Metsäsianlouhon lähettyviltä, hirvet osasivat väistellä ensimmäiset passit mutta molempien taival päättyi Antin miehittämän hirvitornin lähettyville. Aiemminkin onni on suosinut hirviseurueen uusia jäseniä heidän ensimmäisenä syksynään jahdissa, mutta on myös heitä joille arpa on suonut hiljaisia passipaikkoja useammankin vuoden ajan. Kaikkien panos on kuitenkin tärkeä, tiimityöskentelyä hirvenmetsästys kuitenkin on. Iltapäivän puolella tuplakaadon sai nimiinsä jo paljon kaatoja aiempina vuosina tehnyt Tero Mulli. Nestorilla oli haukussa tuplavasaporukka Isokankaan metsikössä. Piekäisen Sara yritti päästä haukulle, mutta ei ole helppo rasti saada ampumamahdollisuutta tiheässä metsässä eläinten liikkuessa kuitenkin koko ajan. Saran ansiosta hirvet kuitenkin lähtivät yrittämään passilinjan läpi, äkäiseksi osoittautunut emä sai mennä menojaan mutta vasat jäivät Teron saaliiksi. Sillä välin Sinikka oli keitellyt aivan loistavan hirvisopan majalla ja kylläpä se maistui päivän päätteeksi!

Sunnuntaina Vellun edestä karkkosi Lehessaaressa emä kahden vasan kanssa. VHF:llä tieto tuli myös mantereen puolella Rikun rantapassissa olleen Jari Lampisen tietoon. Hän ottikin rintamasuunnan kohti Lehessaarta ja sieltähän tulikin melkein heti emä ja vasa, eli todennäköisesti saaressa oli ollut enemmänkin hirviä kuin siellä oli ehditty havaita. Vasa kaatui rantatien vierustan lepikkoon ja emä jatkoi yksin kohti Multamäkeä. Tämän jälkeen siirryttiin perinteiseen miesajoon, tai olihan mukana myös kaksi kauniimman sukupuolen edustajaa mukana metsässä reippailemassa. Hovienmäellä 62 tien varressa tiedettiin olevan hirviä, ja halusimme ainakin ajaa ne tiestä kauemmaksi ja koirien käyttö olisi ollut turhan riskialtista, joten jalkavoimin tapahtuva ajo oli paras vaihtoehto. Hirvet siirtyivätkin ajon edeltä Kokkosenlahdentien yli, jossa Leija voitiin laittaa niiden jäljille. Hyvä vasatuotto on ollut tänä vuonna, sillä tälläkin kertaa oli emä kahden vasan kanssa liikkeellä. Toisella vasalla ei ollut mitään mahdollisuutta kun Keijo Lampinen ampuma luoti tavoitti sen kyljen ja Jari Myntti varmisti kaadon viereisestä passista. Saalista oli tullut kahteen päivään kuuden hirven verran ja toinen viikonloppu oli paketissa.

Metsästys ei ole yhtä juhlaa ja hauskoja metsäretkiä. Säät on mitä sattuu ja monesti on myös raakaa työtä ja hikeä. Ja joskus myös jopa tuskaa ja kyyneliä. Nita menehtyi äkillisesti perjantaina 24.10. ja hänen haukku raikaa nyt paremmilla metsästysmailla. Siellä on pehmeimmät kankaat juosta ja suurimmat sarvipäät leikkikavereina, joista täällä voimme vain unta nähdä. Kova pala omistajaperheelle, mutta kosketti syvästi myös koko hirviseuruetta. Olisimme toivoneet Nitan olleen vielä monasti mukana tuottamassa ja jakamassa sykähdyttäviä hetkiä kanssamme, kiitollisena kuitenkin menneestä.

Elämä kuitenkin jatkuu, kuten myös hirvenmetsästys. Kolmas viikonloppu oli kostean harmaa, mainittavia tapahtumia ei paljoa ollut. Virkavalta kävi valvontakäynnillä lauantaina, heillä ei ollut mitään huomauttamista, kuten sopi olettaakin.

Pyhäinpäivänä pidettiin peijaiset ja oli ilahduttavaa, kun tupa täyttyi ihmisistä ja puheensorinasta. Hirvikeitto ja kakkukahvit maistuivat, iso kiitos järjestelyihin osallistuneille. Arpa suosi onnekkaita hirvipaistien ja -säilykkeiden muodossa. Kiitos vieraille käynnistänne ja juhlatunnelman luonnista. Jos mitään esteitä ei ilmene, niin jatkossakin pyrimme pitämään peijaiset pyhäinpäivänä.