Hirvenmetsästys 2026

Syksyn 2026 hirvijahdin aloituspäivä oli harvinaisen tapahtumaköyhä verrattuna moneen muuhun avaukseen. Saarista ei yllättäen löytynyt hirviä, ja päivä meni ilman havaintoja. Liekö sateinen ja tuulinen sää saanut hirvet paikoilleen johonkin suojaiseen tureikkoon. Sunnuntaiaamuna Leija sai kaksi hirveä liikkeelle Kokkosenlahdentien muuntamon takaa, ja Joel Patrikka harvensi heti toisen pois pelistä. Toisen perään Leija jatkoi jäljittämistä, mutta passit eivät sattuneet kohdalle. Päivä päätettiin hienosti kakkukahveihin, jotka tarjosi Jaakko Nyman 80-vuotispäiviensä kunniaksi. Kiitokset ja onnittelut Jaskalle!

Toinen viikonloppu alkoi yhtä juhlallisesti kuin edellinen päättyi. Marko Pöntiselle oli tullut 60 vuotta mittariin, ja sitä juhlistettiin kakkukahveilla. Kiitokset ja onnittelut Makelle. Lauantaina oltiin liikkeellä Kokkosenlahdentien molemmin puolin, siellä useampi koiramme pääsi hirviä haukkumaan.  Jarit olivat saaneet arvonnassa hyvät passipaikat, Lampinen kaatoi vasan tien länsipuolella ja Viskari lehmähirven itäpuolella. Iltapäivällä oli vielä kehkeytymässä hyvä tilanne, mutta parempi oli jättää homma kesken valoisan aikaan. Sunnuntaina jahti jatkui samoilla seuduilla vilkkaana. Venäläisen Antti onnistui kaatamaan yksinäisen naarashirven ja Tero Mulli tuplavasat. Ensimmäisen jahtipäivän hiljaisuus pisti miettimään, mihin hirvet ovat kadonneet, mutta viikossa tilanne kääntyi täysin, ja jahdin eteneminen näyttää tässä vaiheessa jo varsin hyvältä.

Luotimme siihen, etteivät saaret voineet olla kokonaan ilman hirviä. Joten kolmannen viikonlopun lauantaina lähdettiin asiaa tarkistamaan, eikä turhaan veneet vieneet koiria ja passimiehiä veden ylitse. Liimatan Manulla tosin ehti jo leuka painua kohti rintaa, kun omia aikojaan jolkutteleva peura vältti kohtalonsa pariin otteeseen. Piristystä tuli kuitenkin piakkoin hirvilehmän muodossa, se tuli Korvensalmen ylitse ja hitaasti hiimaili ison aukean reunaa pitkin. Odottavan aika oli pitkä, kunnes eläin oli sopivalla ampumasektorilla. Luoti tavoitti hirven, joka viimeisillä voimillaan juoksi rantaveteen valmiiksi veneellä uitettavaksi mantereelle. Sunnuntaina jäätiin ilman saalista, kun tavoitetut hirvet karkasivat metsästysalueemme ulkopuolelle.

Pyhäinpäivänä vietettiin erämajallamme hirvipeijaisia. Majan jokainen istumapaikka tuli tarpeen, kun vieraat saapuivat nauttimaan tuhdista keitosta ja jälkiruoka kahveista. Kiitokset keittiön väelle onnistuneista tarjottavista. Arpajaisissa oli tänä vuonna palkintona hirven fileetä, usea onnekas sai arvopalan riistaa kotiin viemisiksi. Peijaisethan on yksi seuran tapa kiittää maanvuokraajiaan ja kaikkia jotka ovat tukemassa seuran toimintaa. Kiitos kävijöille, vieraathan juhlan tekevät. Nähdään peijaisten merkeissä jälleen esi vuonna pyhäinpäivänä!

Hirvijahtia jatkettiin marraskuun puolella tavoitteena saada uros ja vasoja. Taika löysi emän ja vasan nopeasti, mutta ne onnistuivat piilottelemaan lähellä passiketjua. Leija ja lopulta Nestorikin tulivat apuun, ja kolmen koiran paine oli liikaa hirville. Vasan taival päättyi Ilkka Kerolan passitornin viereiseen taimikkoon. Seuraavassa vedossa Vellu sai uroshirven liikkeelle. Saituntien vierustalla passimiehet saivat siihen jo kontaktia, mutta hirvi ui Keskimmäisen Raudanlammin yli pakosalle. Jäljet löytyivät vastarannalta, ja lopulta sen kulkusuunta varmistui kohti Lehessaarta. Rikunrannan passissa metsästyksenjohtajanakin toimiva Vesalainen näki hirven tulevan rinnettä alas, Jorma ehti nopeasti ohjeistaa lähempänä hirven reittiä ollutta Honkasta. Markku totteli johtajaa, ja kolmipiikkinen uros kaatui peltoon. Isänpäivänä oltiin pienellä porukalla liikkeellä, ja silläkin onnistuttiin saamaan iso lapiosarvi liikkeelle. Miika Väisäsen kaatotilasto olisi avautunut komeasti yli kymmenpiikkisellä, jos vain ison lupia olisi ollut jäljellä. Nyt hän pääsi vain ihastelemaan komeaa eläintä sen pysähtyessä hänen passiinsa. Tosin hirven elinaikaa se ei kovin paljon jatkanut, sillä se kaatui hetkeä myöhemmin naapuriseuran puolelle.